Miksi tavis ei kelpaa?

Luin aamulla iltalehden artikkelin, jossa kolmekymppinen mies haluaa löytää kumppanin ja saada perheen. Kaikki ” vaatimukset” täyttyvät hänen kohdallaan eli mitä naiset haluavat: ”Urheilullinen mies, jolla on vakaa taloudellinen tilanne, ystäviä ja korkeakoulutus. ”

Jutussa on ihan samoja asioita miehen suusta, mitä olemme Emman ja ystävien kanssa pohtineet

• mikseivät perhe-elämästä kiinnostuneet ihmiset kohtaa toisiaan?
• Miksi etsitään koko ajan jotain parempaa?
• Kaikki haluavat extreme-elämää, vaikka me halutaan vaan ihan tavallista elämää.

  Olispa niin kuin meidän vanhemmilla nuorena: lavatanssit, siellä oman ja naapurikylän nuoret. Yhdessä tanssitaan ja kemia loksahtaa. Kaikki tuntee kaikki ja samalla kumppani on osa ystävä-tuttavapiiriä.

  Koko juttu luettavissa 

 

Kehityskohteeni: miesten ymmärtäminen

Niin. Ihmettelen taas. Olen todennut, että taidan olla sellainen loppuelämäni loppukirillä -nainen. Into on lopahtanut aikaa sitten enkä enää jaksaisi pettyä kertaakaan. Ja sitten taas jostain pyörrän ajatukseni ja huomaan miettiväni, josko kuitenkin…

Raisa jokin aika sitten heittikin minulle, että ”Tää on kyllä molempien kehityskohde: miesten tulkitseminen ja ymmärtäminen OIKEIN”. Haikailemme jälleen tämän aiheen peruskurssille. Ei hemmetti. Ja mistäkö tämä nyt sitten taas pulpahti pinnalle? Siitä, että onnistuin tulkitsemaan erästä miestä ilmeisen päin brinkkalaa. Tai en edes oikein tiedä mitä tässä tapahtui, jos joku teistä osaa selittää, niin ilolla luen kommenttikentistä vinkkejä. Tämä tarina linkittyy aiempaan juttuun, siihen osuuteen, jonka lopussa oli toive yhteisestä tulevaisuudesta. Nyt kun olen tätä pitkähkön tovin miettinyt, niin ajattelin avautua.

Heitin jossain vaiheessa ilmoille, että voisin tarjota joskus hänelle skumpat kiitoksena avusta. Vastaus oli jotain tyyliin ”Ehkä joskus, katellaan. Mun tyttöystävälle tää ei ehkä oikein sovi”. Hautasin koko ajatuksen. Mutta toki ihmettelin, kun tiesin muuta kautta ettei tyttöystävää silloin ollut.

Moni asia viittasi siihen, että häntä saattaisi kiinnostaa. Sitten mies ehdottikin minulle, että käydään syömässä. Olin hämmentynyt, mutta ajattelin, että JEEE! On sen verran hyvä mies nimittäin. Homma venyi erinäisistä syistä (viitaten yhä edelliseen postaukseen), mutta hän muistutteli minua tasaisin väliajoin, etten vaan unohtaisi tätä sovittua tapaamista ja teki selväksi, että hän todella haluaa nähdä minut. Lopulta löytyi sopiva aika tai oikeastaan hän vain ilmoitti ajan minulle. Itsevarmuus on kieltämättä aika seksikästä…

Hän halusi kuulemma yllättää minut ja laittoi vain viestin, että pöytä varattu, nähdään siellä ja siellä ja jatketaan siitä ravintolaan. Naureskelin Raisalle, että ehkei nyt Mäkkäriin mennä, kun on pöytävaraus ja kaikkea. Ravintolan ovella hän totesi: ”Valitsin tämän”. Seisottiin erään hyvin tunnelmallisen ravintolan ovella lähellä Kauppatoria. Olin tosi otettu.

Ruoka oli aivan mielettömän hyvää. Viinivalikoimaakaan ei voi moittia. Huokaus. Kokonaisuus menee minun silmissäni sarjaan ”Näin todellakin teet vaikutuksen naiseen”. Söimme pitkän kaavan mukaan ja tunnit vierähtivät kuin huomaamatta. Harvoin kukaan on ollut niin kiinnostunut minusta ja elämästäni, wau.

Lähdimme ulos jälkiruokien jälkeen ja jäimme hetkeksi juttelemaan. Halasimme hyvin pitkään ja hän silitteli niskaani. Hän katsoi minua ja totesi, että olisi kiva nähdä uudelleen, silloin kun on sopivan tuulinen ilta. Vastasin joo.

Jäin pohtimaan mihin tuulinen ilta oikein viittasi. Kunnes vihdoin muistin, mistä että olimme paljon keskustelleet leijojen lennätyksestä, jota kumpikin haluaisi kokeilla. Uskaltauduin lopulta viestillä kysymään olinko ehkä aavistanut oikein.

Vastaus tuli ja siinä luki: ”Jännästi mietitty. Ajattelin, että voitais ehkä joskus käydä kahvilla” ja sen perään jotain diibadaabaa pätkät. Vastasin peruskohteliaasti. Vaikka mieli olisi tehnyt kirjoittaa: Jännästi mietitty. Kahvi jäähtyy tosi nopeesti tuulella.

 

 

 

Deittipalvelu Match by K?

Hei,

 

Kertokaa, jos jollakin kokemuksia tästä paikasta? Nettisivuilla ei ole mitään kokemuksia tai lukuja. On aika uusi yritys, käsittääkseni kaksi nuorta naista vetää palvelua?

Nyt siellä on 5e hintaan pre-match, jossa voi katsoa onko palvelussa omiin kriteereihin sopivaa kumppania. Jos kyllä, niin saa vastauksen meiliin. Se mitä sitten tapahtuu on iso? Hyvin saavat tällä rekisteriinsä tietoa ihmisistä. Mutta sitä ennen ihmisten pitää löytää ko yritys. Epätoivoiset sinkkunaisethan löytävät kaikkea muuta paitsi sen miehen, mutta miten miehet löytäisivät tuon yrityksen?

Ilmeisesti tämän jälkeen alkaa seuraava maksuvaihe: ”Palvelumme on kuukausimaksuton, maksat ainoastaan toteutuneista treffeistä 25 e. Treffien osapuolet saavat toistensa yhteystiedot, mikäli molemmat ovat treffeihin valmiit.”
Kukapa ei maksaisi 25e treffeistä, jos matchaa sitä mitä hakee? Itse voisin maksaa. Eri asia sitten on, onko toinen vaikka vastannut rehellisti ja match ei olekaan match? Tinderihän on aika ”sika säkissä”- touhua.

Aiemmin oli Heila -palvelu eli vastaava. Se ei osannut markkinoida itseään tai sitten sen aika ei vain ollut vielä kypsä sen palveluille. Tinder taitaa nykyään keskittyä vain panoseuran hakuun, joten uudet palvelut ovat tervetulleita. Toivotan onnea Match By K:lle!

Ps. Ai niin, Tinderistä löytyi yksi timantti. Katsotaan miten etenee vai eteneekö..

 

 

 

 

Heila Matchmaking lopettaa

Ilmeisesti Suomi ei vielä ollut kypsä tällaiselle palvelulle tai toisilleen sopivat ihmiset eivät vain löytäneet tätä. Koska täällä blogissa aika moni lueskelee yhä palveluun liittyviä postauksia, niin päätin jakaa sähköpostitse saamani tiedon.

”Matchmaking-palvelumme on ollut avoinna reilun vuoden. Tavoitteemme ja toiveemme alusta asti on ollut auttaa suomalaisia löytämään parisuhteita, joilla olisi hyvät mahdollisuudet menestyä. Palvelumme on herättänyt kiinnostusta ja myös kiitosta.

Olemme erittäin pahoillamme joutuessamme kertomaan, että matchmaking-palvelumme tulee elokuun aikana ainakin tältä erää tiensä päähän. Palvelukonseptiin on liittynyt tiettyjä haasteita, joita olemme pyrkineet parhaamme mukaan ratkomaan. On valitettavaa, että joudumme jättämään palvelun ainakin toistaiseksi tauolle.”

Ei siis elämäni miestä tai edes heilaa tuota kautta minulle. Sitä onko joku muu löytänyt toisen puoliskon täältä, en tiedä…

 

Elämällä ei ole otsikkoa

Emma sanoi mulle, että täällä on vielä: ”Voin todella sanoa, että tätä kannatti odottaa. Vannoutunut vanhapiika, kohtasi unelmiensa miehen. Sen pituinen se.”

Tottahan se on, mutta vaikka löytää elämänsä miehen, niin parisuhteeseen vaikuttaa moni muukin tekijä. Kaikkiin ei voi itse vaikuttaa. Niinpä tässä ollaan oltu sinkkuna jo jonkun aikaa. Sitä ennen väsytetty itsensä henkisesti parisuhteen lopussa, puhuttu, mietittty ja todettu että pakko luovuttaa. Mies haki tavaransa luotani. Oven sulkeuduttua iski epäusko. Epätoivo. Itsetutkinta.

Kului hetki. Tapasin yhden miehen. Pitkän, komean, sporttisen, melkein täydellisen.  Se hymy kun kohdattiin oli uskomaton. Nautimme hetkistä, läheisyydestä, kroppani ja mieleni hyrräsi huomiosta. Tapailu, josta tiesi, ettei voi tulla mitään enempää. Epäonnistunut parisuhde unohtui hyvin samalla molemmilta. Tapailu päättyi auringon paistaessa suudelmaan aamulla. Sen pituinen se.

Näimme Unelmien miehen kanssa pari kuukautta suhteen päättymisen jälkeen. Sain samalla tavarani. En vain kyennyt hakemaan niitä aiemmin. Mies oli rentoutuneen oloinen, näytti komealta. Tuntui hassulta halata sitä ihmistä ja muisti fiiliksen, kun halattiin ekan kerran. Katsoa häntä istumassa pöydän toisella puolella.

Ei parisuhde ole unohtunut. Koin paljon hyviä hetkiä ja onnellisuutta,  hetken sain olla ”me”. En niitä hetkiä vaihtaisi pois. Sinkkuelämässä kaipaa hellyyttää, seksiä, yhdessäoloa, ”me”-fiilistä, tunnetta että nyt kuuluu joukkoon. Ja ihastumisen, rakastumisen tunne on jotain mieletöntä. Ehkä joskus taas.

My piece of Sex and the City

Joku täällä toivoi jo päivityksiä, joten tuleman pitää. Helluntai hiihteli ohitse, juuri sille päivälle ei heilaa osunut. Odottelemme siis jonoa juhannuksena 😉

Heila Matchmaking -palvelu

Heila Matchmaking on kärsivällisen valinta, sillä taas muutama viikko sitten tuli viestiä. Jo meilin otsikosta saattoi päätellä treffien olevan vielä jossain aidan vihreämmällä puolella.

”Haluamme painottaa, että kumppaniehdokkaan puute ei johdu siitä, että sinussa olisi jotain vikaa! Parien muodostaminen vaatii, että moni asia loksahtaa kohdalleen puolin ja toisin: molempien ominaisuuksien ja toiveiden pitäisi olla jokseenkin sopivassa tasapainossa. Siksi voi kestää hetken, ennen kuin sopiva ehdokas löytyy.”

Enpä taida tuon varaan järin paljon laskeskella. Eikä niin haittaa, sillä pitkän tauon jälkeen kerrankin törmäsin mieheen, joka kiinnostaisi oikeasti. Mikään ei koskaan kuitenkaan ole niin yksinkertaista, mutta tämä lienee ihan jakamisen arvoinen tarina…

No, kun ei mulla oo muutakaan…

Minulla oli joskus pääsiäisen jälkeen aika hällä väliä meininki yksissä bileissä ja heräsinpä sitten erään vanhan tutun vierestä aamulla. Fiksu ja mukava, joten ajattelin ettei tässä nyt mitään ainakaan menetä. Mies asuu kaukana ja mitään kiihkeää romanssia ei syntynyt. Enemmän sellainen ”ohhoh, kaikkea sitä sattuu” -fiilis, ainakin minulla.

Muutaman viikon päästä mies kyseli kuulumisia ja kertoi tulevansa heti vapun jälkeen työn merkeissä Helsinkiin. Lupasin tavata hänet kyseisen reissun viimeisenä iltana. Katsoin kalenteria ja huomasin, että olen menossa erääseen networking -tapahtumaan juuri samana iltana. No, ehdotin että nähdään hieman myöhemmin illalla ja minä lähden ajoissa pois.

Kun tipahdin sarjaan Sex and the City

Onneksi networkingissä tupa oli täynnä puolituttuja. Ja heidän tuttujaan. Siellä jutustelun keskellä havahduin viettäväni iltaa mukavassa porukassa. Ja vähitellen kahdestaan erään epätodellisen hyvältä vaikuttavan miehen kanssa. Siinäpä sitten katselin kelloa ja kirosin sovittuja treffejä. Kyllä kirveli poistua sieltä (puoli tuntia myöhässä), vaikkakin tuon ihanan miehen yhteystiedot lompakossa. Pääni sisällä kelailen noita kolmea tuntia, kosketuksia ja katseita yhä. Joka päivä. Monta kertaa. Ja niin, ne muut lähti tosiaan jatkoillekin…

Sinkkuelämää -sarjassa tavataan komea lakimies bileissä ja hän ottaa hoitaakseen perintöriitasi. Ei oikeassa elämässä. Vai tavataanko sittenkin ja kirotaan oman elämän ennustamiskyky alimpaan helvettiin siinä 38 000 kertaa? Todennäköisyys tällaiselle on nimittäin tähtitieteellisen pieni. Mutta näköjään mahdollinen. Ainakin, jos sovit tuollaiset ihankiva -treffit samalle illalle.

Etämies aina välillä viestittelee ja haluaisi tavata ensi viikolla. Mietin onko mitään järkeä? Minä kun vaan todella ”realistisesti” haluaisin, että tuo perintöriitä olisi ohi. Lakimies minun ja lopputeksteinä: ”And they lived happily ever after”.